5. Blåfjella-Sjækerfjella
Røyrvikin kirkossa oli jumalanpalvelus ja konfirmaatio lähtöpäivän aamuna. Oli hauska mennä katsomaan norjalaista tapaa palvella Jumalaa. En kauheasti ymmärtänyt mitä puhuttiin. Sanasto oli vierasta. Konfirmaatiossa ei nuorilla ollut albaa ja heidät kutsuttiin eteen nimeltä ja siunattiin ja annettiin kynttilä käteen. Neljä poikaa ja yksi tyttö. Virsistä ymmärsin vähän. Sen ymmärsin, että Jumalan valtakunta on lähellä.
Sitten lähdin kävelemään tietä pitkin. Alkoi sataa. Yritin liftata. Kolmannella autolla, ehkä 5 km kävelyn jälkeen onnisti. Sain 10km kyydin naiselta, jonka pihassa tapaamani vaeltaja oli telttaillut 10 vuotta sitten, kun vaelsi Norge på langs ensimmäisen kerran. Hän oli niin kiva, että ajoi vähän kotinsa ohikin. Sitten jatkoin kävelyä. Välillä satoi. Yksi auto meni viiden tunnin kävelyn aikana. Pystytin leirin. Seuraavana päivänä sain 10 km kyydin 4km kävelyn jälkeen maitotilallista, jotka olivat menossa hakemaan traktoriaan. Hekin ajoivat muutaman kilometrin traktorin ohi. Jatkoin kävelyä. Kahden tunnin patikan jälkeen sain kyydin Nordliin saakka. Entiseltä maitoautokuskilta. Hän sanoi että kansallispuisto johon olen menossa on "kjempe fint". Mukava kuulla. Nordiin tutustumisen jälkeen sain 4 km kyydin yhdeltä jonka kanssa juttelin siellä. Jos en onnistuisi saamaan kyytiä Sørliin heti niin hän ajaisi sinne aamulla. Sain kuitenkin kyydin naiselta, jonka autossa ei ainakaan tarvinnut palella. Hän oli niin kiva että ajoi minut Bergliaan, vaikka asuikin Sørlissä. Kun ei ole niin helppo sinne liftata. Kävelin 500m ja pystytin leirin Berglielvan varteen.
Sitten vielä 2 km tietä pitkin ja Blåfjella-Skjækersfjellan kansallispuistoon. Heti alkuun kävi selväksi että soista on ja metsää on. Maisema oli ihan erilainen kuin aiemmissa paikassa. Tämä muistutti enempi Suomea. Mutta kun näin suolla lehmiä niin sain muistutuksen olevani Norjassa. Teeri tai metso kohosi siivilleen läheltä. Upea näky.
Maasto oli varsin hidaskulkuista, varsinkin aluksi. Joka askeleen saa harkita kun alusta on joko märkä tai epätasainen. Välillä metsä oli tiheää tai suo kulkukelvotonta tai maasto pienten järvien mosaiikki, joten suunnistamiseenkin meni aikaa. Merkittyä polkua tai muutakaan poropolkuja lukuun ottamatta ei ensimmäiselle tuvalle ollut. Yhden vapaapäivän pidin teltassa kun väsytti matkan teko ja aamulla tuli vettä kaatamalla. Toinen leiri olikin ylhäällä tunturissa ja siellä oli riekkoja. Välillä kuului laukauksia jostain kaukaa, on metsästyskausi.
Yöt ovat pimeitä ja kosteita nyt, joten aamuisin on saanut pakata märän teltan ja kostean makuupussin, jota sitten iltapäivällä kun vielä on lämpimämpi on saanut kuivatella.
Gjevsjøenin tunturimaatila on jännä paikka. Täällä on kanoja ja sainkin tuoreen munan. Mies on innokas rakentamaan ja onkin tekemässä tänne ravintolaa. Täällä siis asutaan ympärivuotisesti. Mönkijällä ajellaan, kun tänne ei ole tietä. Kiva paikka asua.
Reitti jatkui vanhaa puhelinlinjaa seuraillen Holdenin entiselle maatilalle. Siellä ei kukaan asu enää, mutta ainakin 1700- luvulta on asuttu. Ja joskus kulki kauppatavaratkin sitä kautta. Puhelinlinjan seurailussa oli välillä apuna polku välillä ei. Soista oli. Siellä yövyin 4 tanskalaisen kanssa. He tulivat takaisin toiseksikin yöksi, kun mukavan telttapaikan löytäminen varsin mättäisestä ja epätasaisesta maastosta ei ollut onnistunut. Tämä oli ensimmäinen ruualla varustettu tupa, jossa vierailen. Ruokaa oli perin vähän. Tuodaankohan sitä järven yli kelkalla talvella?
Puhelinlinjaa tuttuun tapaan gaundalenin maatilalle. Holdenilta lähdettäessä oli karttaan merkitsemätön silta. Gaundalen on oikein viihtyisä. Lampaita on ja, koiria muutama myös. Mies ajoi minut mönkijällä alas mökille. Se oli kivaa. Hän on oikein ystävällinen teki tuletkin. Kyselin reittiä seuraavalle tuvalle ja hän näytti kartalta mistä kannattaa mennä. Luin edellisellä tuvalla NNT :n lehdistä että lupaa merkitä kyseinen reitti ei herunut sille paikalle kun se olisi haluttu. Tarjottiin vain mahdollisuutta merkitä huomattavan pitkästi kiertävä reitti. Sää on ollut vakaasti epävakaa. Ruska on kaunista.
Sitten lähdin kävelemään tietä pitkin. Alkoi sataa. Yritin liftata. Kolmannella autolla, ehkä 5 km kävelyn jälkeen onnisti. Sain 10km kyydin naiselta, jonka pihassa tapaamani vaeltaja oli telttaillut 10 vuotta sitten, kun vaelsi Norge på langs ensimmäisen kerran. Hän oli niin kiva, että ajoi vähän kotinsa ohikin. Sitten jatkoin kävelyä. Välillä satoi. Yksi auto meni viiden tunnin kävelyn aikana. Pystytin leirin. Seuraavana päivänä sain 10 km kyydin 4km kävelyn jälkeen maitotilallista, jotka olivat menossa hakemaan traktoriaan. Hekin ajoivat muutaman kilometrin traktorin ohi. Jatkoin kävelyä. Kahden tunnin patikan jälkeen sain kyydin Nordliin saakka. Entiseltä maitoautokuskilta. Hän sanoi että kansallispuisto johon olen menossa on "kjempe fint". Mukava kuulla. Nordiin tutustumisen jälkeen sain 4 km kyydin yhdeltä jonka kanssa juttelin siellä. Jos en onnistuisi saamaan kyytiä Sørliin heti niin hän ajaisi sinne aamulla. Sain kuitenkin kyydin naiselta, jonka autossa ei ainakaan tarvinnut palella. Hän oli niin kiva että ajoi minut Bergliaan, vaikka asuikin Sørlissä. Kun ei ole niin helppo sinne liftata. Kävelin 500m ja pystytin leirin Berglielvan varteen.
Sitten vielä 2 km tietä pitkin ja Blåfjella-Skjækersfjellan kansallispuistoon. Heti alkuun kävi selväksi että soista on ja metsää on. Maisema oli ihan erilainen kuin aiemmissa paikassa. Tämä muistutti enempi Suomea. Mutta kun näin suolla lehmiä niin sain muistutuksen olevani Norjassa. Teeri tai metso kohosi siivilleen läheltä. Upea näky.
Maasto oli varsin hidaskulkuista, varsinkin aluksi. Joka askeleen saa harkita kun alusta on joko märkä tai epätasainen. Välillä metsä oli tiheää tai suo kulkukelvotonta tai maasto pienten järvien mosaiikki, joten suunnistamiseenkin meni aikaa. Merkittyä polkua tai muutakaan poropolkuja lukuun ottamatta ei ensimmäiselle tuvalle ollut. Yhden vapaapäivän pidin teltassa kun väsytti matkan teko ja aamulla tuli vettä kaatamalla. Toinen leiri olikin ylhäällä tunturissa ja siellä oli riekkoja. Välillä kuului laukauksia jostain kaukaa, on metsästyskausi.
Yöt ovat pimeitä ja kosteita nyt, joten aamuisin on saanut pakata märän teltan ja kostean makuupussin, jota sitten iltapäivällä kun vielä on lämpimämpi on saanut kuivatella.
Gjevsjøenin tunturimaatila on jännä paikka. Täällä on kanoja ja sainkin tuoreen munan. Mies on innokas rakentamaan ja onkin tekemässä tänne ravintolaa. Täällä siis asutaan ympärivuotisesti. Mönkijällä ajellaan, kun tänne ei ole tietä. Kiva paikka asua.
Reitti jatkui vanhaa puhelinlinjaa seuraillen Holdenin entiselle maatilalle. Siellä ei kukaan asu enää, mutta ainakin 1700- luvulta on asuttu. Ja joskus kulki kauppatavaratkin sitä kautta. Puhelinlinjan seurailussa oli välillä apuna polku välillä ei. Soista oli. Siellä yövyin 4 tanskalaisen kanssa. He tulivat takaisin toiseksikin yöksi, kun mukavan telttapaikan löytäminen varsin mättäisestä ja epätasaisesta maastosta ei ollut onnistunut. Tämä oli ensimmäinen ruualla varustettu tupa, jossa vierailen. Ruokaa oli perin vähän. Tuodaankohan sitä järven yli kelkalla talvella?
Puhelinlinjaa tuttuun tapaan gaundalenin maatilalle. Holdenilta lähdettäessä oli karttaan merkitsemätön silta. Gaundalen on oikein viihtyisä. Lampaita on ja, koiria muutama myös. Mies ajoi minut mönkijällä alas mökille. Se oli kivaa. Hän on oikein ystävällinen teki tuletkin. Kyselin reittiä seuraavalle tuvalle ja hän näytti kartalta mistä kannattaa mennä. Luin edellisellä tuvalla NNT :n lehdistä että lupaa merkitä kyseinen reitti ei herunut sille paikalle kun se olisi haluttu. Tarjottiin vain mahdollisuutta merkitä huomattavan pitkästi kiertävä reitti. Sää on ollut vakaasti epävakaa. Ruska on kaunista.
Yli sukkertoppskardetin reittini vei Skækkerfjellan yli. Ylhäällä oli erittäin kaunista, mutta paikoin hidaskulkuista, johtuen hankalanmuotisista kalliosta ja pikku lammista. Tuuli nousi ylhäällä ollessani ja laskeuduin alas. Ylhäältä näkyi kuitenkin koko etapin parhaat maisemat. Pitkälle järvien, soiden ja metsien mosaiikkiin. Tuvalle en kuitenkaan ehtisi ennen pimeän tuloa, joten pystytin telttani valitettavasti vähän soiseen paikkaan. Yö oli erityisen kylmä. Lämmintä vain pari astetta ja kova tuuli humisi. Aamulla varhain jatkoin tuvalle, jossa olikin oikein kiva jatkaa unia. Ja ilokseni tämän tuvan ruokavarastossa oli vielä valinnanvaraa:) En kuitenkaan saanut olla yksin, vaan seuraa saapui säästä ja myöhäisestä syksystä huolimatta.
Seuraavana päivänä vierailin Norjan maantieteellisessä keskipisteessä ja jatkoin tällä kertaa merkittyä reittiä pitkin soiden halki Skjækerdalshyttalle. Tupa sijaitsi kauniisti rinteessä, joten siitä oli kivat näkymät laaksoon.
Saavuin tuvalle rättiväsyneenä kaiken suon ja vastatuulen jälkeen. Päätin pitää lepopäivän. Sitten toisen ja lopulta kolmannen. Olin yhä väsynyt. En onnistunut motivoimaan itseäni enää jatkamaan vastatuuleen soisessa ja kumpuilevassa maastossa vielä reilut 100km. Niinpä lähdin kohti bussipysäkkiä noin 17km päässä(suolla rämpien). Pystytin leirin muutaman kilometrin päähään ja läksin sieltä matkaan tähtien tuikkiessa aamuvarhaisella. Ainoat bussit kun kulkivat aikaisin.
Aamun sarastaessa bussi vei Verdalin asemalle. Kännykän akku oli ihan loppu, eikä asemalla ollut latausmahdollisuutta. Niinpä menin Essolle. Siellä oli mahdollisuus pelikoneen kanssa samasta pistorasiasta ladata. Selvittelin yöpaikkoja ja päätin matkustaa Trondheimiin.
Yövyin pyhiinvaeltajien aamiaismajoituksessa. Seuraavana päivänä vierailin Nidarosin katedraalissa. Katedraali oli erittäin hieno. Mutta sieltä poistuessani sitten rinkan nosto epäonnistui sillä lopputuloksella, että rikka tuli peukalon päälle, joka vääntyi pahaan asentoon. Onneksi ei murtunut, mutta päivystysreissu siitä tuli. Koko matkan ollut varovainen ja kun kokee päässeensä perille keskittyminen herpaantuu...
Seuraavana päivänä vierailin Norjan maantieteellisessä keskipisteessä ja jatkoin tällä kertaa merkittyä reittiä pitkin soiden halki Skjækerdalshyttalle. Tupa sijaitsi kauniisti rinteessä, joten siitä oli kivat näkymät laaksoon.
Saavuin tuvalle rättiväsyneenä kaiken suon ja vastatuulen jälkeen. Päätin pitää lepopäivän. Sitten toisen ja lopulta kolmannen. Olin yhä väsynyt. En onnistunut motivoimaan itseäni enää jatkamaan vastatuuleen soisessa ja kumpuilevassa maastossa vielä reilut 100km. Niinpä lähdin kohti bussipysäkkiä noin 17km päässä(suolla rämpien). Pystytin leirin muutaman kilometrin päähään ja läksin sieltä matkaan tähtien tuikkiessa aamuvarhaisella. Ainoat bussit kun kulkivat aikaisin.
Aamun sarastaessa bussi vei Verdalin asemalle. Kännykän akku oli ihan loppu, eikä asemalla ollut latausmahdollisuutta. Niinpä menin Essolle. Siellä oli mahdollisuus pelikoneen kanssa samasta pistorasiasta ladata. Selvittelin yöpaikkoja ja päätin matkustaa Trondheimiin.
Yövyin pyhiinvaeltajien aamiaismajoituksessa. Seuraavana päivänä vierailin Nidarosin katedraalissa. Katedraali oli erittäin hieno. Mutta sieltä poistuessani sitten rinkan nosto epäonnistui sillä lopputuloksella, että rikka tuli peukalon päälle, joka vääntyi pahaan asentoon. Onneksi ei murtunut, mutta päivystysreissu siitä tuli. Koko matkan ollut varovainen ja kun kokee päässeensä perille keskittyminen herpaantuu...