Karhu karhunkierroksella
Vaellukselle valmistautuminen
Tunsin palavaa halua vaeltamaan yksin, mutta kokemukseni oli varsin vähäinen. Yksi kahden yön telttaretki lähialueilla. Niinpä ajattelin Karhunkierroksen olevan sopivan helppo ja toisaalta tarpeeksi pitkä selvittämään itselleni millaista on vaeltaa yksin ja onko minusta siihen. Halusin valmistautua huolella. Opettelin kuivaamaan retkiruokaa, koska halusin kokemusta siitäkin. Olin kuullut, että omatekoinen ruoka olisi parempaa kuin kaupan. Varsinkin kun kaupan vaihtoehdot ovat gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle aika rajalliset. Varasin aikaa peräti 10 päivää, matkojen lisäksi. Reitin kulkisi lyhyemmässäkin ajassa, mutta en halunnut mitään paineita ja mahdollisuuden viipyä jossain halutessani pidempään.
Ennen kohtaamista
Lähdin matkaan toukokuun lopussa, heti tulvien hellitettyä, sillä ei halunnut hyttysten hyökkäyksen kohteeksi ja pidän erityisesti alkukesän vaaleanvihreydestä. Reitillä oli jo tuohonkin aikaan ennen varsinaista sesonkia melkoisesti vaeltajia. Niimpä naureskelin Karhunkierros-nimelle. Kyllä karhut kaikkoaa, kun on näin paljon väkeä, vaikka niitä varmasti tällä alueella onkin.
Jussin kämpällä, lähellä reitin puoliväliä (kuljin Rukalta Hautajärvelle) tapasin saksankielisen nuoren naisen. Hän oli kuukausien mittaisella yksin pyöräretkellä Pohjoismaissa. Hän oli kuullut Karhunkierros-vaelluksesta ja ajatellut yhdistää pyöräilyyn vähän vaellustakin. Se tuli jotenkin lähelle, sillä hän oli niin saman ikäinen ja samaa sukupuolta. Aloin kuumeisesti pohtia olisiko minusta pitkälle retkelle joko pyörällä tai vaeltaen. Ajatus kun tuntui yhtä aikaa mielenkiintoiselta ja pelottavalta.
Aamulla lähdimme tuvalta eri suuntiin, sillä kuljimme reittiä eri päin. Saavutinkin parin kilometrin jälkeen Karhunkierroksen puolivälin 41 km kumpaankin maaliin. Tuuli vastaan ja oli sen verran lämmintä, että minulla oli vain kerrastoasuja päällä, eikä siis mitään kahisevia tuulihousuja. Olin mietteissäni eilisestä kohtaamisesta ja seisahduin kilometritaululla. Ajattelin tauonajankohdan olevan myöhemmin ja jatkoin matkaan noin 20-30 metriä.
Jussin kämpällä, lähellä reitin puoliväliä (kuljin Rukalta Hautajärvelle) tapasin saksankielisen nuoren naisen. Hän oli kuukausien mittaisella yksin pyöräretkellä Pohjoismaissa. Hän oli kuullut Karhunkierros-vaelluksesta ja ajatellut yhdistää pyöräilyyn vähän vaellustakin. Se tuli jotenkin lähelle, sillä hän oli niin saman ikäinen ja samaa sukupuolta. Aloin kuumeisesti pohtia olisiko minusta pitkälle retkelle joko pyörällä tai vaeltaen. Ajatus kun tuntui yhtä aikaa mielenkiintoiselta ja pelottavalta.
Aamulla lähdimme tuvalta eri suuntiin, sillä kuljimme reittiä eri päin. Saavutinkin parin kilometrin jälkeen Karhunkierroksen puolivälin 41 km kumpaankin maaliin. Tuuli vastaan ja oli sen verran lämmintä, että minulla oli vain kerrastoasuja päällä, eikä siis mitään kahisevia tuulihousuja. Olin mietteissäni eilisestä kohtaamisesta ja seisahduin kilometritaululla. Ajattelin tauonajankohdan olevan myöhemmin ja jatkoin matkaan noin 20-30 metriä.
Karhun kohtaaminen
Siellä se oli: karhu. Oli pakko katsoa uudelleen, todellako? Pakko se on uskoa että siellä se oli syömässä jotain polun vierellä, niin että polulla ei olisi mahdollista kulkea koskematta siihen. Karhu oli arvioni mukaan koon perusteella erauspentu, sillä se ei ollut kauhean suuri. Mutta kuitenkin niin suuri, että oli jo varsin todennäköisesti erotettu emästään. Karhu ei kuitenkaan huomannut minua, tuli kun oli vastaan ja olin ollut aivan hiljaa ja se oli varmaan nuori ja kokematon.
Metsä oli sen verran tiheää, että olin melko lähellä. Joten päättelin että on viisasta perääntyä kilometritolpalle. Tolpalla karhun näki puiden seasta vain kun osasi katsoa, se on hyvä maastoutumaan. Käännyn ympäri ja katsoin taas karhua kohti (rinkan kanssa juurakkoisessa maastossa en alkanut peruuttaa etten lentäisi selälleni). Se ei edelleenkään huomannut minua vaan jatkoi syömistään.
Kertasin mielessäni karhun kohtaamisen ohjeita. Älä katso silmiin, älä pelkää pelko haisee, poistu tulosuuntaasi rauhallisesti, leiki kuollutta, älä kilju tai huuda, puhu rauhallisesti tai laula, pidä rikka selässä. Päättelin että kun karhu ei huomaa minua saisin leikkiä kuollutta aika kauan, paleltuisin vain. Enkä alkanut poistuakaan perääntymistä enempää, miksi minä nyt vaihtaisin suuntaa yhden karhun takia? Aloin siis laulaa.
Yhtään laulua ei juuri tullut mieleeni, joten lauloin ajatukseni Herralle, varsin nuotinvierestä. Ehkä karhukin häipyi niin nopeasti kun ei kestänyt epävireistä lauluani... Keskityin positiivisiin lauluaiheisiin ja jättämään elämäni Herran käsiin, jotta en pelkäisi. Nopeasti karhu nousi taka-jaloilleen. Niin ne tekevät mikäli havainnoivat ympäristöään. Sitten se huomasi minut. Salamannopeasti ja ääneti se poistui metsän siimekseen.
Metsä oli sen verran tiheää, että olin melko lähellä. Joten päättelin että on viisasta perääntyä kilometritolpalle. Tolpalla karhun näki puiden seasta vain kun osasi katsoa, se on hyvä maastoutumaan. Käännyn ympäri ja katsoin taas karhua kohti (rinkan kanssa juurakkoisessa maastossa en alkanut peruuttaa etten lentäisi selälleni). Se ei edelleenkään huomannut minua vaan jatkoi syömistään.
Kertasin mielessäni karhun kohtaamisen ohjeita. Älä katso silmiin, älä pelkää pelko haisee, poistu tulosuuntaasi rauhallisesti, leiki kuollutta, älä kilju tai huuda, puhu rauhallisesti tai laula, pidä rikka selässä. Päättelin että kun karhu ei huomaa minua saisin leikkiä kuollutta aika kauan, paleltuisin vain. Enkä alkanut poistuakaan perääntymistä enempää, miksi minä nyt vaihtaisin suuntaa yhden karhun takia? Aloin siis laulaa.
Yhtään laulua ei juuri tullut mieleeni, joten lauloin ajatukseni Herralle, varsin nuotinvierestä. Ehkä karhukin häipyi niin nopeasti kun ei kestänyt epävireistä lauluani... Keskityin positiivisiin lauluaiheisiin ja jättämään elämäni Herran käsiin, jotta en pelkäisi. Nopeasti karhu nousi taka-jaloilleen. Niin ne tekevät mikäli havainnoivat ympäristöään. Sitten se huomasi minut. Salamannopeasti ja ääneti se poistui metsän siimekseen.
Kohtaamisen jälkeen
Lauloin vielä paikoillani vartin varmuuden vuoksi. Yksi elämäni pisimmistä varteista. Sitten kävelin reippaasti tauotta koko matkan laulaen seuraavalle tuvalle. Ensimmäisenä minua vastaan tuli ulkomaalainen yksin vaeltava nainen. Sanoin että pidä vähän meteliä kulkiessasi siellä oli karhu. Hän luuli ensin että vitsailen, mutta pelästyi sitten. Sanoin ettei hän sitä enää todennäköisesti näe, mutta varmuuden vuoksi puhe tai laulu olisi hyväksi. Itse jatkoin vaellukseni loppuun ja nukuin välillä teltassakin, pelkäämään ei voi alkaa. Muuten jää elämä elämättä. Tarinoin tietysti koko loppumatkan kanssakulkijoille tapauksesta.
Tuon jälkeen olen pitänyt yksinpuhelua yksinkulkijalle kaikkea muuta kuin häpeällisenä. Juttelen nykyisin vaelluksella paljonkin itseksi ääneen, eikä ole ainakaan vielä toista karhua näkynyt. Ja olen huomannut että yksinpuhelu on lopulta aika vapauttavaa! Eräs mies antoi tuon jälkeen vinkin virtsata jonkin matkan päähän teltasta eri suuntiin, niin karhu haistaa yöpaikan aiemmin. Aika vaivalloista, joten en ole hyödyntänyt tuota kuin pari kertaa, jos olen ollut karhuseudulla.
Tuntui uskomattomalta. Karhun näkemisen sanotaan olevan lottovoitto ja minä näin karhun nuorena. Toiset eivät näe ikinä ja minä jo nuorella iällä!
Tuon jälkeen olen pitänyt yksinpuhelua yksinkulkijalle kaikkea muuta kuin häpeällisenä. Juttelen nykyisin vaelluksella paljonkin itseksi ääneen, eikä ole ainakaan vielä toista karhua näkynyt. Ja olen huomannut että yksinpuhelu on lopulta aika vapauttavaa! Eräs mies antoi tuon jälkeen vinkin virtsata jonkin matkan päähän teltasta eri suuntiin, niin karhu haistaa yöpaikan aiemmin. Aika vaivalloista, joten en ole hyödyntänyt tuota kuin pari kertaa, jos olen ollut karhuseudulla.
Tuntui uskomattomalta. Karhun näkemisen sanotaan olevan lottovoitto ja minä näin karhun nuorena. Toiset eivät näe ikinä ja minä jo nuorella iällä!
UKK
Ei, minulla ei ole kuvaa karhusta. Kyseisellä retkellä filosofiani oli tallettaa maisemat vain sydämeeni. Jos kamera olisi ollut en sitä olisi käyttänyt, sillä ei tiedä mitä karhu tykkää kuvaamisesta. Mielestäni karhukuvausta tulisi harrastaa vain karhukojusta tai eläintarhassa.
Paha sanoa miten lähellä karhu oli. Etäisyyksien arviointi ei ollut tuossa hetkessä ykkösprioriteettini. Arviota vaikeutti lisäksi kohtalaisen tiheä kuusivoittoinen metsä. Sanotaan, että enemmän kuin 20 metriä, mutta vähemmän kuin 200m.
Paha sanoa miten lähellä karhu oli. Etäisyyksien arviointi ei ollut tuossa hetkessä ykkösprioriteettini. Arviota vaikeutti lisäksi kohtalaisen tiheä kuusivoittoinen metsä. Sanotaan, että enemmän kuin 20 metriä, mutta vähemmän kuin 200m.