Kappaleen yhteistä matkaa
Tämän etapin kuljin yhdessä siskoni kanssa. Matka alkoi Utladalenin leirintäalueelta. Tarkoitus oli mennä bussilla 3 km tietä eteenpäin, mutta bussi tuli 5min ennen kuin piti ja jäimme kyydistä. Niinpä kävelimme. Laakso oli erittäin syvä ja heti tuli vastaan Hjellefossen ja Avdalsfossen, jotka olivat todella upeita. Vetti gårdiin asti oli helppokulkuinen soratie ”folkeveien”, mutta sen jälkeen polku lähti jyrkästi serpentiininä ylös vuorenrinnettä. Nousu oli raskas. Päältä näkyi upeasti Vettifossen. Se on 275m korkea vesiputous. Norjan korkein säätelemätön putous. Ja vesi tekee täyden vapaapudotuksen, joten pauhu on kova ja maisema upea. Yövyimme teltassa putouksen lähellä, yritimme löytää paikan jossa pauhu ei oli niin voimakas.
Seuraavana päivänä nousu jatkui, nyt kuitenkin maltillisemmin. Serpentiiniä ei tarvittu, sillä reitti ei ollut niin jyrkkä. Ohitsemme meni Defi de trolls tapahtumaan osallistuvat ranskalaiset. Päivä oli kaunis ja mustikoita löytyi. Nautimme pitkän lounaan Fleskesdalenissa. Taukoja oli paljon, joten vasta 12 tunnin liikkeellä olen jälkeen pystytimme telttamme Skogadalsbøenin pihaan. Nautimme vessoista ja suihkuista.
Skogadalsbøenilta lähdettäessä oli viimeinen kesäpäivä, emme vain tienneet sitä silloin. Kuljimme hetken matkaa metsässä ennen kuin ylitimme Utlan siltaa pitkin. Toisella puolen oli lampaita ja siksi sillassa oli portti vain toisella puolen. Kävelimme vain puoli etappia. Leiripaikka jätti toivomisen varaa, mutta mukava oli paistella lettuja siellä. Kerrankin oli molemmilla vatsa niin täynnä kuin napa vetää.
Seuraavana aamuna heräsimme pilvestä. Näkyvyys oli huono, sää kylmä. Aluksi vettä tihutti, mutta matkan aikana se muuttui sateeksi. Liukkailla kivillä oli oltava huolellinen. Onneksi pilvi hetkittäin väistyi, niin näimme jotakin Fannaråkin jäätiköstä. Tämä oli ensimmäinen syyspäivä. Oli mukava lämmitellä ja kuivatella sisällä Sognefjellshyttalla matkan päätteeksi.
Muutenkin reitti on ollut raskas, mutta upea. Nousua on riittänyt. Samoin vesiputouksia, vuoristomaisemia ja laakson kauneutta, kuten myös jäätikköjä kauempana vuorilla. Erittäin hieno reitti siis. Siskoni tuumasi, että Selviytyjät ja armeija tuli käytyä.
Seuraavana päivänä nousu jatkui, nyt kuitenkin maltillisemmin. Serpentiiniä ei tarvittu, sillä reitti ei ollut niin jyrkkä. Ohitsemme meni Defi de trolls tapahtumaan osallistuvat ranskalaiset. Päivä oli kaunis ja mustikoita löytyi. Nautimme pitkän lounaan Fleskesdalenissa. Taukoja oli paljon, joten vasta 12 tunnin liikkeellä olen jälkeen pystytimme telttamme Skogadalsbøenin pihaan. Nautimme vessoista ja suihkuista.
Skogadalsbøenilta lähdettäessä oli viimeinen kesäpäivä, emme vain tienneet sitä silloin. Kuljimme hetken matkaa metsässä ennen kuin ylitimme Utlan siltaa pitkin. Toisella puolen oli lampaita ja siksi sillassa oli portti vain toisella puolen. Kävelimme vain puoli etappia. Leiripaikka jätti toivomisen varaa, mutta mukava oli paistella lettuja siellä. Kerrankin oli molemmilla vatsa niin täynnä kuin napa vetää.
Seuraavana aamuna heräsimme pilvestä. Näkyvyys oli huono, sää kylmä. Aluksi vettä tihutti, mutta matkan aikana se muuttui sateeksi. Liukkailla kivillä oli oltava huolellinen. Onneksi pilvi hetkittäin väistyi, niin näimme jotakin Fannaråkin jäätiköstä. Tämä oli ensimmäinen syyspäivä. Oli mukava lämmitellä ja kuivatella sisällä Sognefjellshyttalla matkan päätteeksi.
Muutenkin reitti on ollut raskas, mutta upea. Nousua on riittänyt. Samoin vesiputouksia, vuoristomaisemia ja laakson kauneutta, kuten myös jäätikköjä kauempana vuorilla. Erittäin hieno reitti siis. Siskoni tuumasi, että Selviytyjät ja armeija tuli käytyä.