Ritsem - Sulitjelma -Røykland
Ritsemissä sää alkoi nopeasti parantua ja muitakin oli liikkeellä niin paljon että toisena yönä oli hyvin täyttä retkeilymajassa.
Auringon paistaessa päätin lähteä matkaan ripeästi; vain yhden päivän tauolla. Sää ollessa kesäinen ei mennyt kun pari päivää ja hyttyset tulivat. Sankoin joukoin. Staloluotkassa niitä ropisi telttaani kaatosateen lailla ininän säestämänä. Yritä siinä sitten nukkua. Puolen yön jälkeen viilentyessä hiljeni.
Ylitettyäni vesibussilla suuren Akkajauren pääsin Padjelantaledenille. Telttoja oli siellä täällä ja vastaantulijoita runsaasti. Ihan erilaista kuin viimeksi kun olin täällä lähes yksin ennen kuin sesonki oli alkanut. Staloluotkan kioski oli auki ja sinne oli päivittäiset helikopterilennot, mikä teki paikasta jokseenkin vilkkaan. Maisemat olivat upeat jälleen kerran.
Staloluotkan jälkeen hiljeni. Reitti Sulitjelmaan ei ollut niin suosittu. Lunta oli vielä tällä osuudella paikoin runsaastikin. Järviä oli yhä jäässä. Alas päin tultaessa suuret hevospaarmat riensivät kimppuuni. Vastaan tuli kolme norjalaista sukset olalla, olivat menossa laskettelemaan.
Tällä osuudella olen alkanut harjoittelemaan ruotsia ja norjaa vaihtelevalla menestyksellä. Välillä menee vaan kaikki kielet sekaisin. Mutta kyllä tässä kehittyy.
Olen tavannut nyt 5 Norge på langs vaeltajaa. On ollut hauska vaihtaa tietoja. Ja kyllä innostus kasvaa jatkaa Norge på langs toisena kesänä loppuun. Tämän vuotinenhan on jo 1/3 tuosta kokonaisuudesta.
Oli jännä kokemus mennä Sulitjelman kyläkauppaan niin pitkällä kauppa välillä. Olin nimittäin viimeksi kaupassa Kiirunassa yli 3 viikkoa sitten. Olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Kaikkea on! Tavallisesti en ehkä olisi osannut tuota pikku coop markettia niin suuresti arvostaa kuin nyt.
Sulitjelmassa on ollut viime talvena lunta 9 metriä. Nyt on siltoja korjailtu. Kyllähän tuollainen määrä jo painaa ja hajottaa paikkoja. Oli kiva kävellä vain kaksi viikkoa vanhan sillan yli, joka oli muuten hyvin tavallinen norjalainen silta. Eli kokemus muistuttaa lapsuuden kiipeilytelineiden heiluvaa riippusiltaa. Nyt vain selässä on rinkka ja alla kuohuva koski.
Loppumatka Sulitjelmasta sujui varsin joutuisasti. Minulle nimittäin tultiin tarjoamaan kyytiä kahteen otteeseen, ja yhtenä päivänä urakoin 27 km tuntureiden yli. Tämän jälkeen olikin kiva katsella sadetta mökin ikkunasta ja istuskella porontaljalla tulen ääressä.
Jatkaessani matkaa Røyklandista Bodøseen tutustun norjalaiseen junaan. Kuulutukset tulivat täsmälleen samalla tavoin kuin oppikirjan tekstit norjan tunnilla opettajan cd:ltä.
Tämän etapin päätteeksi vierailin Bodøssä ja Saltstraumenilla, joka on maailman voimakkain vuorovesivirtaus. Viimeinen kuva on sieltä.
Auringon paistaessa päätin lähteä matkaan ripeästi; vain yhden päivän tauolla. Sää ollessa kesäinen ei mennyt kun pari päivää ja hyttyset tulivat. Sankoin joukoin. Staloluotkassa niitä ropisi telttaani kaatosateen lailla ininän säestämänä. Yritä siinä sitten nukkua. Puolen yön jälkeen viilentyessä hiljeni.
Ylitettyäni vesibussilla suuren Akkajauren pääsin Padjelantaledenille. Telttoja oli siellä täällä ja vastaantulijoita runsaasti. Ihan erilaista kuin viimeksi kun olin täällä lähes yksin ennen kuin sesonki oli alkanut. Staloluotkan kioski oli auki ja sinne oli päivittäiset helikopterilennot, mikä teki paikasta jokseenkin vilkkaan. Maisemat olivat upeat jälleen kerran.
Staloluotkan jälkeen hiljeni. Reitti Sulitjelmaan ei ollut niin suosittu. Lunta oli vielä tällä osuudella paikoin runsaastikin. Järviä oli yhä jäässä. Alas päin tultaessa suuret hevospaarmat riensivät kimppuuni. Vastaan tuli kolme norjalaista sukset olalla, olivat menossa laskettelemaan.
Tällä osuudella olen alkanut harjoittelemaan ruotsia ja norjaa vaihtelevalla menestyksellä. Välillä menee vaan kaikki kielet sekaisin. Mutta kyllä tässä kehittyy.
Olen tavannut nyt 5 Norge på langs vaeltajaa. On ollut hauska vaihtaa tietoja. Ja kyllä innostus kasvaa jatkaa Norge på langs toisena kesänä loppuun. Tämän vuotinenhan on jo 1/3 tuosta kokonaisuudesta.
Oli jännä kokemus mennä Sulitjelman kyläkauppaan niin pitkällä kauppa välillä. Olin nimittäin viimeksi kaupassa Kiirunassa yli 3 viikkoa sitten. Olo oli kuin Liisalla ihmemaassa. Kaikkea on! Tavallisesti en ehkä olisi osannut tuota pikku coop markettia niin suuresti arvostaa kuin nyt.
Sulitjelmassa on ollut viime talvena lunta 9 metriä. Nyt on siltoja korjailtu. Kyllähän tuollainen määrä jo painaa ja hajottaa paikkoja. Oli kiva kävellä vain kaksi viikkoa vanhan sillan yli, joka oli muuten hyvin tavallinen norjalainen silta. Eli kokemus muistuttaa lapsuuden kiipeilytelineiden heiluvaa riippusiltaa. Nyt vain selässä on rinkka ja alla kuohuva koski.
Loppumatka Sulitjelmasta sujui varsin joutuisasti. Minulle nimittäin tultiin tarjoamaan kyytiä kahteen otteeseen, ja yhtenä päivänä urakoin 27 km tuntureiden yli. Tämän jälkeen olikin kiva katsella sadetta mökin ikkunasta ja istuskella porontaljalla tulen ääressä.
Jatkaessani matkaa Røyklandista Bodøseen tutustun norjalaiseen junaan. Kuulutukset tulivat täsmälleen samalla tavoin kuin oppikirjan tekstit norjan tunnilla opettajan cd:ltä.
Tämän etapin päätteeksi vierailin Bodøssä ja Saltstraumenilla, joka on maailman voimakkain vuorovesivirtaus. Viimeinen kuva on sieltä.