Skarvheimin halki vaihtelevassa säässä
Haasteet alkoivat heti Vossin rautatieasemalla. Yritin ostaa lippua aamujunaan Finseen, mutta se oli loppuunmyyty. Olin kumminkin jo asemalla ja menin muina miehinä junaan ilman lippua tai paikkaa. Ostin lipun konduktööriltä ongelmitta ja vieressäni ei istunut ketään. Monet tosin kääntyivät pois Vossin asemalla ja ostivat lippua huomisen junaan. Finsen asemalle jäi ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin Vossista tuli kyytiin. Muutkin olivat ilmeisesti odottaneet sään paranemista. Kaikki halusivat myös vessaan ennen vaellusta tai pyöräilyä. Jono oli pitkä.
Niin lähdin sitten matkaan. Jonossa melkeinpä kuljettiin. Vessarauhaa sai etsiä tosissaan, oli hyvä että minäkin jonotin niin ei heti tarvinnut. Reitti oli kivinen ja kulki korkeammalle kuin olen koskaan ennen kivunnut, 1647m meren pinnan yläpuolella. Maisemat kohti Hardangerjøkulen-jäätikköä olivat upeat. Myös muille suunnille näkyi kauas hienosti. Elisen sateet näkyvät nyt kauniina vesipuutoksina, joissa jotka saivat lisää vettä.
Ja kuten muilla suosituilla reiteillä joka toinen hämmästelee rinkkani suurta kokoa. Ja joka toinen näistä aprikoi että kuljen siksi niin hitaasti. Muutamat kyselevät olenko kunnossa kun kapuan hitaasti, mutta varmasti rinnettä ylös tai alas. Rinkka on suuri koska olen omavarainen välillä kahdeksikin viikoksi kerrallaan. Enkä pysyisi ilman rinkkaakaan vauhdikkaampien tahdissa. On varottava ettei nilkka nyrjähdä tai etten kaatuisi, niin käy minulle niin kovin helposti, siksi kuljen hitaasti. Kaikki eivät vain ole niin sujuvaliikkeisiä.
Säät ovat nyt muuttuneet. Ei ole enää aina hyvä ilma. Sen sijaan sadetta, tuulta ja kylmyyttäkin on ollut. Jonossa kulkemisen tunne loppui Geiterygghyttalle. Sen jälkeen kun vielä käännyin Kongshellerenin suuntaan, tuli rauha erämaahaan. Polku muuttui kapeaksi, kun se aiemmin oli melkeinpä tien levyinen. En näe mieltä ahmia kilometrejä nyt. Niinpä hissukseen tässä mennään.
Kongshellerenillä oli ollut edellisenä yönä 15 päämökissä, jossa 8 sänkypaikkaa ja pikkumökissä 8, kun 4 paikkaa vain olisi. Hiukan kauhistuin asian tilasta, siellähän oli varmasti vaikea liikkua kun lattialla nukkui jo niin moni plus tavarat. Vaikka vettä satoi jatkoin matkaa kohti telttapaikkaa, en haluaisi sellaista yötä.
Lampaita täällä ainakin on paljon. Aamulla yhdet tuli kovin lähelle telttaa. Säikytin ne kauemmas, että voisin itse mennä ulos. Sähisivät minulle vielä kauempaa. Tuntuu, että lampaat eivät aamuisin ole ollenkaan lauhkeita. Lehmiäkin oli polulla tänään, ne kiersin kuten osan lampaistakin. Olen ollut yllättynyt kotieläinten määrästä. Välillä tuntuu, onko tämä sittenkin laidun eikä erämaa. Varmaan vähän molempia. Tänään on harvassa olleet ne hetket kun ei ole kuulunut kellon kilkatusta ja määkimistä. Täytyy kuitenkin yrittää pitää mielessä, että ilman lampaanvillaa olisi minulla kehnommin päälle pantavaa.
Røldalista ostetussa kaasupullossa on ilmeisesti jokin outo kaasuseos. Näitä ei koskaan kertoa kovin selkeästi, muuta kuin jossain netissä. Liekki on oranssi eikä sininen ja palaa huonosti. Päätin turvautua tupiin kunnes pääsen kaasuostoksille. Ensimmäisenä on sitten Iungsdalshytta, jossa on täysi palvelu. Nyt kokeilen siis ravintolaa. Suihkussa jo kävin ja vaatteet pesin tarvitsematta lämmittää ja kantaa vettä. Täällä ei kumminkaan myydä kaasua, vaikka montaa muuta myydäänkin, joten nyt pitäisi jaksaa seuraavalle tuvalle tai on kylmä ateria... Wifiä ei enää ole vieraille, koska verkko ei kestä kovaa kuormitusta ja maksupääte yms. pitää saada toimimaan. Sähköt tulee täällä ekologisesti omalla minivesivoimalalla, joten kännykkää pääsee latailemaan.
Yhden tuulisen päivän odottelin. Oli vaikea edes pysyä pystyssä silloin. Vaikea edes ajatella mitä olisi ollut korkeammalla tunturissa. Seuraavana päivänä sitten tihutti koko päivän. Kuljin siis märillä ja liukkailla kivillä seuraavalle tuvalle. Matkaan meni 10 tuntia ja olin ihan rättiväsynyt kun pääsin tuvalle. Seuraavana päivänä sää kirkastui ja marssi jatkui alas laakson tien varteen luksusmökille. Taas tuuli nousi ja tummat pilvet peittivät taivaan.
Koska taas oli tuulinen ja sateinen päivä lepäilin mökillä päivän. Aikakin alkoi vähenemään, niin lähdin sitten tietä ja sen läheisiä pikkupolkuja Borlaugiin. Siellä oli museo, hostelli ja vanhan kuninkaantien opasteet. Filefjellin yli voi yhä vaeltaa tätä vanhaa tietä ja matkalla on majapaikkoja yms.
Jatkoin bussilla Tynkrysetiin. Matkalla näkyi lampaiden lisäksi vuohia sarvineen. Kauniit olivat maisemat bussistakin katsottuna. Tyinkrysetistä sain kaasua ja täällä on myös hyvin varusteltu kauppa. Huoneita tai leirintäaluetta ei kuitenkaan ole vain mökkejä, jotka ovat kalliita yhdelle. Niinpä aionkin jatkaa matkaa Øvre Årdaliin, josta seuraava etappi alkaa.
Niin lähdin sitten matkaan. Jonossa melkeinpä kuljettiin. Vessarauhaa sai etsiä tosissaan, oli hyvä että minäkin jonotin niin ei heti tarvinnut. Reitti oli kivinen ja kulki korkeammalle kuin olen koskaan ennen kivunnut, 1647m meren pinnan yläpuolella. Maisemat kohti Hardangerjøkulen-jäätikköä olivat upeat. Myös muille suunnille näkyi kauas hienosti. Elisen sateet näkyvät nyt kauniina vesipuutoksina, joissa jotka saivat lisää vettä.
Ja kuten muilla suosituilla reiteillä joka toinen hämmästelee rinkkani suurta kokoa. Ja joka toinen näistä aprikoi että kuljen siksi niin hitaasti. Muutamat kyselevät olenko kunnossa kun kapuan hitaasti, mutta varmasti rinnettä ylös tai alas. Rinkka on suuri koska olen omavarainen välillä kahdeksikin viikoksi kerrallaan. Enkä pysyisi ilman rinkkaakaan vauhdikkaampien tahdissa. On varottava ettei nilkka nyrjähdä tai etten kaatuisi, niin käy minulle niin kovin helposti, siksi kuljen hitaasti. Kaikki eivät vain ole niin sujuvaliikkeisiä.
Säät ovat nyt muuttuneet. Ei ole enää aina hyvä ilma. Sen sijaan sadetta, tuulta ja kylmyyttäkin on ollut. Jonossa kulkemisen tunne loppui Geiterygghyttalle. Sen jälkeen kun vielä käännyin Kongshellerenin suuntaan, tuli rauha erämaahaan. Polku muuttui kapeaksi, kun se aiemmin oli melkeinpä tien levyinen. En näe mieltä ahmia kilometrejä nyt. Niinpä hissukseen tässä mennään.
Kongshellerenillä oli ollut edellisenä yönä 15 päämökissä, jossa 8 sänkypaikkaa ja pikkumökissä 8, kun 4 paikkaa vain olisi. Hiukan kauhistuin asian tilasta, siellähän oli varmasti vaikea liikkua kun lattialla nukkui jo niin moni plus tavarat. Vaikka vettä satoi jatkoin matkaa kohti telttapaikkaa, en haluaisi sellaista yötä.
Lampaita täällä ainakin on paljon. Aamulla yhdet tuli kovin lähelle telttaa. Säikytin ne kauemmas, että voisin itse mennä ulos. Sähisivät minulle vielä kauempaa. Tuntuu, että lampaat eivät aamuisin ole ollenkaan lauhkeita. Lehmiäkin oli polulla tänään, ne kiersin kuten osan lampaistakin. Olen ollut yllättynyt kotieläinten määrästä. Välillä tuntuu, onko tämä sittenkin laidun eikä erämaa. Varmaan vähän molempia. Tänään on harvassa olleet ne hetket kun ei ole kuulunut kellon kilkatusta ja määkimistä. Täytyy kuitenkin yrittää pitää mielessä, että ilman lampaanvillaa olisi minulla kehnommin päälle pantavaa.
Røldalista ostetussa kaasupullossa on ilmeisesti jokin outo kaasuseos. Näitä ei koskaan kertoa kovin selkeästi, muuta kuin jossain netissä. Liekki on oranssi eikä sininen ja palaa huonosti. Päätin turvautua tupiin kunnes pääsen kaasuostoksille. Ensimmäisenä on sitten Iungsdalshytta, jossa on täysi palvelu. Nyt kokeilen siis ravintolaa. Suihkussa jo kävin ja vaatteet pesin tarvitsematta lämmittää ja kantaa vettä. Täällä ei kumminkaan myydä kaasua, vaikka montaa muuta myydäänkin, joten nyt pitäisi jaksaa seuraavalle tuvalle tai on kylmä ateria... Wifiä ei enää ole vieraille, koska verkko ei kestä kovaa kuormitusta ja maksupääte yms. pitää saada toimimaan. Sähköt tulee täällä ekologisesti omalla minivesivoimalalla, joten kännykkää pääsee latailemaan.
Yhden tuulisen päivän odottelin. Oli vaikea edes pysyä pystyssä silloin. Vaikea edes ajatella mitä olisi ollut korkeammalla tunturissa. Seuraavana päivänä sitten tihutti koko päivän. Kuljin siis märillä ja liukkailla kivillä seuraavalle tuvalle. Matkaan meni 10 tuntia ja olin ihan rättiväsynyt kun pääsin tuvalle. Seuraavana päivänä sää kirkastui ja marssi jatkui alas laakson tien varteen luksusmökille. Taas tuuli nousi ja tummat pilvet peittivät taivaan.
Koska taas oli tuulinen ja sateinen päivä lepäilin mökillä päivän. Aikakin alkoi vähenemään, niin lähdin sitten tietä ja sen läheisiä pikkupolkuja Borlaugiin. Siellä oli museo, hostelli ja vanhan kuninkaantien opasteet. Filefjellin yli voi yhä vaeltaa tätä vanhaa tietä ja matkalla on majapaikkoja yms.
Jatkoin bussilla Tynkrysetiin. Matkalla näkyi lampaiden lisäksi vuohia sarvineen. Kauniit olivat maisemat bussistakin katsottuna. Tyinkrysetistä sain kaasua ja täällä on myös hyvin varusteltu kauppa. Huoneita tai leirintäaluetta ei kuitenkaan ole vain mökkejä, jotka ovat kalliita yhdelle. Niinpä aionkin jatkaa matkaa Øvre Årdaliin, josta seuraava etappi alkaa.