Hardangerviddan ylängön vilinässä- 2.etappi
Tällä etapilla ei todellakaan ollut sellainen olo, että olisi ollut yksin erämaassa. Porukkaa nimittäin oli liikkeellä runsaasti monenmoista. Oli kalastajaa, perheitä, pariskuntia, eläkeläisiä, yksinkulkijoita ja tulipa yksi vastaan paljettipaidassakin.
Eläimiäkin matkalla riitti. Lampaita oli paljon. Yksi äitilammas käyttäytyi aggressiivisesti minua kohtaan. Puolustauduin vaellussauvalla. Lammas sähisi ja juoksi kohti. Jos olisi ollut koira tai lapsi mukana niin tiedä miten olisi käynyt. Tämä tapahtui hiljaisemmalla reitillä, joka oli merkitty vain kivin, ei maalia. Myös hirvi vasoineen oli siellä. Ja yksi myyrä oli jäänyt kitumaan litistyttyään pitkospuiden alle. Tästä on kuva alempana.
Reitti oli pääasiassa helppokulkuinen, vain viimeinen pätkä, joka kulki osuvasti nimetyn Helvetesnutanen ohi, oli raskas kulkea. Kiveä, vettä ja lunta kuvaa hyvin tuota pätkää. Mutta toisaalta maisemat olivat erityisen hienot. Suuren jäätikön läheisyys toi myös oman mausteensa reitille.
Yövyin vain yhden yön tuvassa, muuten olin teltassa. Sää oli pääasiassa hyvä, vain parina päivänä oli sadetta. Silti nukuin paremmin sinä tuulisena ja sateisena yönä 1400 metrin korkeudessa kuin tupayönä. En osannut rentoutua kun oli niin paljon hyörinää ympärillä. Tulijoita ja menijöitä oli paljon. Mökkejä yöpymiseen oli tuolla paikalla kaksi ja lopulta joku noin 9 yöpyi kanssani samassa mökissä.
Reittien pituudet on ilmoitettu karttaan usein tunteina. Nuo ovat hieman arvoituksellisia. Joskus tunnin matka todella kestää tunnin, mutta vaikka kuinka yritän, niin 6 tunnin matka on saattanut viedä yli 10 tuntia. Välillä vähän vaikea siis arvioida miten paljon pitäisi varata aikaa johonkin pätkään. Välillä pettyy kun on ajatellut olevansa jossain vaikka 6 tunnin päästä ja onkin hyvin kaukana vaikka 6 tuntia on kulunut.
Monet reitin tuvista ovat olleet ns. täyden palvelun majoja, kuten myös päätepisteen Finsen tupa. Niissä tarjotaan ateriat kolmen ruokalajin päivällisestä alkaen, eikä mahdollisuutta laittaa ruokaa itse ole. Tämä tulee pidemmän päälle kalliiksi. Lyhyellä tähtäimellä vaikeuttaa suunnittelua. Ruokaa kantaa mukana tietyn määrän ja se olisi hyvä myös syödä. Minun päivällinen tulee liottaa tunteja ennen valmistamista, jollin ei vielä tiedä missä olen ruoka-aikaan. Sitten on vielä erikoisruokavalio, joka hankaloittaa aina ulkona syömistä. Arvostaisin sitä että olisi vaihtoehto valmistaa vaikka päivällinen itse ja mennä aamiaiselle.
Etapin päätteeksi lähdin Finsestä junalla Vossiin. Tuntui kuin olisi matkustanut talvisesta Suomesta Kanarialle, niin isota tuntui lämpötilaero. Finsessä yritin arpoa vähällä akulla ja ajalla minne mennä ostamaan lisää aurinkorasvaa yms. Majapaikat oli kovin täysiä ja jäljellä olevat kalliita(niin kuin heinäkuun lopussa tuppaa olemaan), mutta Vossissa löytyi tilaa hostellista.
Tarkoitus oli olla Vossissa vain pari yötä, mutta tuli pari muuttujaa. Sää Finsessä ja lähialueilla muuttui huonoksi; tuulta 15 m/s, sadetta ja ukkosta. Tällaistä ilmaa 4 päiväksi. Lisäksi jalassa on jokin vamma, jolle ei vielä parin päivän lepo riittänyt. Joten nyt on vähän pidempi oleskelu täällä Vossissa.
Niin erilaisia paikkoja eri puolilla Norjaa, että ihan hämmästyttää. Ryfylheiene jossa olin aluksi oli huomattavan vaikeakulkuinen ja rauhallinen. Kun taas Hardangervidda suosittu ja helppokulkuinen. Palveluvarustus myös vaihtelee Dnt-alayhdistyksien mukana jonkin verran. Jollain yhdistyksellä on kaikissa mökeissä jotain mitä toisella yhdistyksellä ei ole missään.
Kaikki varusteet mitä mukana on eivät todellakaan näytä uusilta enää. Vaan aikamoiseen kivipesuun ovat joutuneet. Niitä katsoessa on vaikea uskoa että olivat vain muutama viikko sitten käyttämättömiä.
Vaikka matkalla sattui monenmoista ja mietti monenlaista, päällimmäisenä olona oli kuitenkin sisäinen hiljaisuus. Se olo kun ei niin kauheasti mieti juuri mitään. Vain on tai vain kävelee. Kun reitti on helppokulkuista ei ole tarvis miettiä joka askelta niin tarkkaan.
Eläimiäkin matkalla riitti. Lampaita oli paljon. Yksi äitilammas käyttäytyi aggressiivisesti minua kohtaan. Puolustauduin vaellussauvalla. Lammas sähisi ja juoksi kohti. Jos olisi ollut koira tai lapsi mukana niin tiedä miten olisi käynyt. Tämä tapahtui hiljaisemmalla reitillä, joka oli merkitty vain kivin, ei maalia. Myös hirvi vasoineen oli siellä. Ja yksi myyrä oli jäänyt kitumaan litistyttyään pitkospuiden alle. Tästä on kuva alempana.
Reitti oli pääasiassa helppokulkuinen, vain viimeinen pätkä, joka kulki osuvasti nimetyn Helvetesnutanen ohi, oli raskas kulkea. Kiveä, vettä ja lunta kuvaa hyvin tuota pätkää. Mutta toisaalta maisemat olivat erityisen hienot. Suuren jäätikön läheisyys toi myös oman mausteensa reitille.
Yövyin vain yhden yön tuvassa, muuten olin teltassa. Sää oli pääasiassa hyvä, vain parina päivänä oli sadetta. Silti nukuin paremmin sinä tuulisena ja sateisena yönä 1400 metrin korkeudessa kuin tupayönä. En osannut rentoutua kun oli niin paljon hyörinää ympärillä. Tulijoita ja menijöitä oli paljon. Mökkejä yöpymiseen oli tuolla paikalla kaksi ja lopulta joku noin 9 yöpyi kanssani samassa mökissä.
Reittien pituudet on ilmoitettu karttaan usein tunteina. Nuo ovat hieman arvoituksellisia. Joskus tunnin matka todella kestää tunnin, mutta vaikka kuinka yritän, niin 6 tunnin matka on saattanut viedä yli 10 tuntia. Välillä vähän vaikea siis arvioida miten paljon pitäisi varata aikaa johonkin pätkään. Välillä pettyy kun on ajatellut olevansa jossain vaikka 6 tunnin päästä ja onkin hyvin kaukana vaikka 6 tuntia on kulunut.
Monet reitin tuvista ovat olleet ns. täyden palvelun majoja, kuten myös päätepisteen Finsen tupa. Niissä tarjotaan ateriat kolmen ruokalajin päivällisestä alkaen, eikä mahdollisuutta laittaa ruokaa itse ole. Tämä tulee pidemmän päälle kalliiksi. Lyhyellä tähtäimellä vaikeuttaa suunnittelua. Ruokaa kantaa mukana tietyn määrän ja se olisi hyvä myös syödä. Minun päivällinen tulee liottaa tunteja ennen valmistamista, jollin ei vielä tiedä missä olen ruoka-aikaan. Sitten on vielä erikoisruokavalio, joka hankaloittaa aina ulkona syömistä. Arvostaisin sitä että olisi vaihtoehto valmistaa vaikka päivällinen itse ja mennä aamiaiselle.
Etapin päätteeksi lähdin Finsestä junalla Vossiin. Tuntui kuin olisi matkustanut talvisesta Suomesta Kanarialle, niin isota tuntui lämpötilaero. Finsessä yritin arpoa vähällä akulla ja ajalla minne mennä ostamaan lisää aurinkorasvaa yms. Majapaikat oli kovin täysiä ja jäljellä olevat kalliita(niin kuin heinäkuun lopussa tuppaa olemaan), mutta Vossissa löytyi tilaa hostellista.
Tarkoitus oli olla Vossissa vain pari yötä, mutta tuli pari muuttujaa. Sää Finsessä ja lähialueilla muuttui huonoksi; tuulta 15 m/s, sadetta ja ukkosta. Tällaistä ilmaa 4 päiväksi. Lisäksi jalassa on jokin vamma, jolle ei vielä parin päivän lepo riittänyt. Joten nyt on vähän pidempi oleskelu täällä Vossissa.
Niin erilaisia paikkoja eri puolilla Norjaa, että ihan hämmästyttää. Ryfylheiene jossa olin aluksi oli huomattavan vaikeakulkuinen ja rauhallinen. Kun taas Hardangervidda suosittu ja helppokulkuinen. Palveluvarustus myös vaihtelee Dnt-alayhdistyksien mukana jonkin verran. Jollain yhdistyksellä on kaikissa mökeissä jotain mitä toisella yhdistyksellä ei ole missään.
Kaikki varusteet mitä mukana on eivät todellakaan näytä uusilta enää. Vaan aikamoiseen kivipesuun ovat joutuneet. Niitä katsoessa on vaikea uskoa että olivat vain muutama viikko sitten käyttämättömiä.
Vaikka matkalla sattui monenmoista ja mietti monenlaista, päällimmäisenä olona oli kuitenkin sisäinen hiljaisuus. Se olo kun ei niin kauheasti mieti juuri mitään. Vain on tai vain kävelee. Kun reitti on helppokulkuista ei ole tarvis miettiä joka askelta niin tarkkaan.
Mitä on pyhiinvaellus?
Røldal kirkko oli keskiajalla tärkeä pyhiinvaelluskohde. Minäkin kävin sitä ulkoa katsomssa ja pohdin mielessäni; mitä on pyhiinvaellus? Nykyisin sillä tunnutaan usein ymmärrettävän yksinkertaisesti vaelluksta jotakin tunnettua pyhiinvaellusreittiä pitkin. Se on mielestäni hiuksn hämmentävää miten jonkin tietyn reitin kulkeminen muista asioits riippumatta voisi tehdä vaelluksesta Pyhän?
Raamatussa on esimerkikejä kahden tyyppisestä pyhiinvaelluksesta. Toisaalta kansa on kulkenut suurin joukoin esimerkiksi pääsiäisjuhlille Jerusalemin temppeliin. Toisaalta taas moni Raamatun henkilö on vetäytynyt erämaahsn yksin rukoilemaan js kohdannut siellä ehkä kiusauksia tai itse Jumalan.
Minä kohtasin lampaan hyökkäysen ja myös riekko minua ahdisteli. Mietin mikä on tämän merkitys? Miksi kävi näin? Lammas on ihmisen omaisuutta ja ihminen on lammasta suurempi ja voi halutetessaan tappaa lampaan. On siis aika tyhmää lampaalta hyökätä ihmistä vastaan. Niin kuin on tyhmää ihmiseltä nousta Luojaansa vastaan. Hänellä on valta sanallaan hävittää vaikks koko ihmiskunta, kuten Hän Nooan aikana melkein tekikin.
Tuntui oudolta kun lammas hyökkäsi. Mietin tältäkö Jumalasta tuntuu kun ihminen nousee Häntä vastaan? Lampaan voi olla tietenkin joskus vaikea tietää missä aikeissa ihminen sitä lähestyy. Meillä ihmisillä on onneksi Raamattu, jossa Jumala ilmoittaa missä aikeissa Hän on.
Erämaa on välillä suurta ihmettelyä. Miten hirvesti reitillä on kiviä ja miten moneen paikkaan on luonnostaan muovautunut kuin portaat kallioseinää. Miten kauan ihmisellä menisi edes dokumentoida kaikki nuo portaat? Siinä voi ihmetellä Jumalan luomistyön suuruutta.
Erämaassa olen myös voinut konkreettisella tavalla kokea Jumalan huolenpitoa. Muun muassa sinä päivänä kun minulle tuli tunne, että tänä aamuna on kiire lähteä. Lähdin sitten puoli tuntia tavallista aikaisemmin. Kun kello sitten oli kahdeksan (tavallinen lähtöaika) katsoin taakseni ja näin telttapaikkani peittyneen sakeaan sumuun. Silloin olin kuitenkin jo itse sen yläpuolella.
Raamatussa on esimerkikejä kahden tyyppisestä pyhiinvaelluksesta. Toisaalta kansa on kulkenut suurin joukoin esimerkiksi pääsiäisjuhlille Jerusalemin temppeliin. Toisaalta taas moni Raamatun henkilö on vetäytynyt erämaahsn yksin rukoilemaan js kohdannut siellä ehkä kiusauksia tai itse Jumalan.
Minä kohtasin lampaan hyökkäysen ja myös riekko minua ahdisteli. Mietin mikä on tämän merkitys? Miksi kävi näin? Lammas on ihmisen omaisuutta ja ihminen on lammasta suurempi ja voi halutetessaan tappaa lampaan. On siis aika tyhmää lampaalta hyökätä ihmistä vastaan. Niin kuin on tyhmää ihmiseltä nousta Luojaansa vastaan. Hänellä on valta sanallaan hävittää vaikks koko ihmiskunta, kuten Hän Nooan aikana melkein tekikin.
Tuntui oudolta kun lammas hyökkäsi. Mietin tältäkö Jumalasta tuntuu kun ihminen nousee Häntä vastaan? Lampaan voi olla tietenkin joskus vaikea tietää missä aikeissa ihminen sitä lähestyy. Meillä ihmisillä on onneksi Raamattu, jossa Jumala ilmoittaa missä aikeissa Hän on.
Erämaa on välillä suurta ihmettelyä. Miten hirvesti reitillä on kiviä ja miten moneen paikkaan on luonnostaan muovautunut kuin portaat kallioseinää. Miten kauan ihmisellä menisi edes dokumentoida kaikki nuo portaat? Siinä voi ihmetellä Jumalan luomistyön suuruutta.
Erämaassa olen myös voinut konkreettisella tavalla kokea Jumalan huolenpitoa. Muun muassa sinä päivänä kun minulle tuli tunne, että tänä aamuna on kiire lähteä. Lähdin sitten puoli tuntia tavallista aikaisemmin. Kun kello sitten oli kahdeksan (tavallinen lähtöaika) katsoin taakseni ja näin telttapaikkani peittyneen sakeaan sumuun. Silloin olin kuitenkin jo itse sen yläpuolella.